"Kieri" -käsky, päivitystä

Postasin viimeksi videon, jossa olin juuri aloittanut opettamaan Rivalle kieri käskyä. Tuon videon jälkeen muutaman päivän ajan harjoitutin neitiä, mutta sitten se jotenkin jäi. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, muistin taas tuon tempun olemassa olon ja päätin testata missä taitotaso menee nykyisellään (= joudunko aloittamaan alusta).

Riva yllätti jälleen kerran. Se muisti heti mikä oli homman juju, kun aloin viedä herkkua selän puolelle. Tästä lähdettiin vaikeuttamaan sillä, että nousin itse ylemmäksi (kuten videosta alla voi nähdä). "Kieri" tuntuu olevan Rivalle sähläyksen aika. Se ei malta tehdä tuota vielä rauhassa loppuun, vaan se yrittää saada herkun jättämällä leikin puoleen väliin. Lisäksi se tuntuu innostuvan tuosta aina ihan hulluna, minkä vuoksi tehtävän perille meneminen on enemmän "kokeilen saanko tästä palkinnon" -meininkiä. Mutta silloin kun jaksetaan olla hereillä ja keskittyä kunnolla (toisin sanoen olen tarpeeksi pitkään sitä vaatinut), homma tehdään loppuun asti.

Mietin, että pitäisi ottaa ennen "kieri"-käskyä rauhoittuminen ja vasta sen jälkeen pyytää. Jäisi tuo ylimääräinen säheltäminen pois. Mukana postauksessa myös pari talvista kuvaa, kun käytiin metsälenkillä neidin kanssa joskus helmikuussa.

En kestä

Super iloinen

En kestä tuon koiran fiksuutta ja innokkuutta oppia uusia asioita! Oon nyt kaks päivää ollu ihan puhki rätti väsynyt ja kipeä, niin tuo ei ole päässyt kunnolla purkamaan energiaa. Se sitten näkyy turhana haukkumisena (ei muuten helpota yhtään päänsärkyä...), sekä lelujen viskelynä täällä huoneessa.

Ostin joku aika sitten Rivalle uusia herkkuja palkitsemista varten ja kokeilin eilen ensimmäisen kerran noita tonnikalapaloja. Jo pelkkä pussin avaaminen sai Rivan käpäliin liikettä. Se hyppi vasten ja häntä viuhui, nenäkin tuhisi kuin höyryveturi konsanaan. Käskin neidin olemaan paikallaan ja piilotin muutamia pitkin huonetta. Sitten palkitsin yhdellä odottamisesta ja sitten neiti saikin jo etsiä herkut huoneesta. Kyllä kelpasi ja lisää tultiin kerjäämään heti, kun herkkuja ei enää löytynyt.

Kokeilin sitten eilen illalla opettaa tuolle neidille kierimistä ihan tosissaan. Aiemmin oon yrittänyt huijaamalla saada sen pyörähtämään, mutta se ei tuottanut tulosta ja palkkasin varmaan väärään kohtaankin. Kokeilin sitten sellaista, että käskin neidin menemään maahan, minkä jälkeen pyöräytin sen kera "kieri"-käskyn ympäri etu- ja takatassusta. Aluksi ei meinannut tulla mitään, kun pisti pyörähtämistä vastaan ja kiepautti itseään takaisin. Olinkin odottanut kyseistä, koska en itsekään haluaisi vasten tahtoa pyöriä.

Jatkoin ja palkkasin aina, kun olin saanut pyöräytettyä. Kun tämä onnistui ensimmäisiä kertoja hyvin, lopetin. Myöhemmin uudestaan ja sama juttu, tällä kertaa jätin "loppuun menemisen" Rivan itsensä kontolle. Hetki meni, mutta pian neiti jo tajusi mistä herkun saa sillä kertaa.

Tänään äsken vein tätä sitten vielä hieman pidemmälle ja... No, pakkohan se oli sitten kuvata mihin tässä päästiin:

Tällä hetkellä mennään siis siinä vaiheessa, ettei itse tarvitse enää pyörähdyksessä avustaa. Sen sijaan pitää koko ajan huomauttaa Rivalle, että ei, herkkua ei saa yrittää syödä tehtävän ollessa kesken :D Sillä tuossa tokassa keskittyminen herpaantui aluksi enemmän herkun tavoitteluun ja kun ei saanutkaan sitä, tekikin ihan puhtaasti sen mitä alunperin oli tarkoitus. Mokoma, yritti päästä helpolla! :D

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ;)

Rivan hyviä ja huonoja puolia

Hei!

Halusin kirjoittaa jonkun pidemmän postauksen koskien Rivaa ja sen käyttäytymistä sekä luonnetta. Ajattelin ensin listata tuon kakaran huonoimpia puolia, mutta ei mikään postaus saa olla vain negatiivisia asioita varten. Siksipä päätin tasapuolisesti tuoda Rivan hyviä että huonoja puolia esiin.

Haukkuminen +/-
Haukkuminen on varmaan jokaisen koiran omistajan riesa. Haukkuminen on koiralle luonnollinen asia, joka vain käy omistajansa hermoille, true or not? Rivassa on äitinsä ja isänsä puolelta periytynyttä vahtiviettiä hurjan paljon, liikaakin. Jokainen rasahdus ja oven käynti pitää haukkua, yksittäiset ihmiset lenkillä, pyöräilijät.

Riva on siitä "typerä" koira, että täällä asuntolalla ollessa se jää haukkumaan, vaikka olen osoittanut huomanneeni tulokkaat ja ettei vahtia tarvitse enää. Eniten haukuntaa tulee, jos ulko-ovi käy ja joku astuu sisälle. Enemmän haukkua jos siellä on puheensorinaa. Yleensä asuntolahaukku on terävämpää ja häntä jämäkkänä olemista, eli juuri tätä vahtihaukkua. Riva tunnistaa kuitenkin, jos tuttuja tulee (esim. miun kavereita), koska silloin haukku on innostunutta ja häntä viuhuu edes takaisin ja minuu kurkitaan minkä ehtii. Tällöin jumitutaan myös oven eteen hyppimään, kunnes se avataan.
Riva myös tunnistaa solun omat asukkaat, koska tällöin haukku loppuu sen muutaman ilmoituksen jälkeen. Jos kuitenkin mukana tulee esimerkiksi kämppiksen poikaystävä, niin silloin haukku on pidempikestoista -> siten myös rasittavampaa.

Haukkumisen kanssa ollaankin nyt treenailtu tässä asuntolalla ollessa ihan urakalla. Tässä ravaa sen verran paljon ihmisiä, että ääniä riittää ja siten myös harjoituskertoja. Täydellinen ignooraus ei Rivan kohdalla toimi. Tai meidän, itsellä loppuu kärsivällisyys kesken. Aluksi kokeilin naputtelua ja houkuttelua muun asian äärelle, mutta kiinnostusta ei oikein saanut käännettyä. Toinen oli "nurkkaan" ja paikka niin kauan, kunnes oltiin hiljaa. Tämä keino tepsi hyvin, mutta haukku oli pitkä kestoista.
Nyt olen löytänyt sen omasta mielestäni Rivan kanssa toimivan jutun. Haukuntaa, sormien napsautus, luokse kutsuminen ja käsky maahan. Yleensä Riva urisee ja ei halua mennä maahan, mutta kun maahan mennään, niin myös hiljennytään ja sitten saadaan paljon rapsutuksia. Yleensä tämän jälkeen myös pysytään hiljaa, vaikka eteisestä/keittiöstä kuuluisikin ääniä.

Tietysti hiljaa olemiseen on oma käskynsä lyhyestä "tsh" -äänestä käskyyn "riittää".

Riva on kaupunkikiltti koira: kun ihmisiä, autoja ja pyöräilijöitä riittää, niin terve uteliaisuus kaikkia kohtaan, mutta ollaan hiljaa. Sen sijaan täällä asuntolalla, kun vastaantulijoita on harvemmassa, haukkumista ilmenee. Tässä oon huomannu kaksi toimivaa tapaa: jos kohde liikkuu, kevyt nykäisy ja "näyttää" Rivalle kulkija. Sitten löysällä ja se saa mennä pidemmälle ihmettelemään. Lyhyemmälle ohitushetkellä, jolloin haukku tulee muutaman kerran jos ollenkaan. Yleensä pahin haukku lenkillä tulee jos en ole itse kerennyt reagoida lähestyvään ihmiseen.
Jos kohde taas on paikallaan, ei ohituksissa ole yleensä ongelmaa.

Haukkuminen on siinä mielessä +/-, koska oikeissa tilanteissa se on hyvä asia. Esimerkiksi ilmoituksena jonkun saapumisesta, edessä olevasta ihmisestä tai ilmoitus jostain epätavallisesta. Kunhan se haukku myös loppuu sopivasti, eikä jää jatkuvaksi.

Käskyt +/-
Käskytkin kuuluu positiivisiin sekä negatiivisiin asioihin. Positiivisiin sillä, että tuo kakara oppii nopeasti ja kun sitä kiinnostaa, tekee myös mukisematta. Negatiivista siksi, että se tosiaan on kiinnostuksesta riippuvaista. Herkkupalat ovat myös aika ehdoton, jos haluaa saada perille asioita nopeasti.

Lenkitys +
Mietin hyvän tovin, laittaisinko tämän vain plussaksi vai sekä että kuten ylemmätkin. Päädyin plussaan. Ulos tulee lähdettyä säällä kuin säällä ja säänmukainen pukeutuminen on koiran kanssa tullut opittua kantapään kautta.
Aamulenkkiä lähtiessä tekemään huomaa kyllä lipsuvan hieman tuosta säänmukaisuudesta. Herään yleensä kouluun 6.30, jolloin puen ensimmäiset vaatteet, mitkä käsiini saan, takki, lapaset ja ulos. Tänäkin aamuna lähdin liikenteeseen ilman sukkia ja sain kyllä huomata sen jäätyneistä varpaista takaisin tullessa. Oon myös yrittänyt viime aikoina pidentää aamulenkkiä lenkin mittoihin, ettei olisi vain uninen pissille ja takaisin sisälle.
Päivälenkillä Riva käy kun tulen koulusta. Ajankohta riippuu paljolti kyseisen päivän ohjelmasta, mutta yleensä siinä 15.30-17 on käyty lenkillä. Päivälenkki on myös se meidän pidempi lenkki päivässä. Toinen vaihtoehto pidemmälle lenkille on juoksu/hölkkälenkki, jonka teen hölkkäpäivinä kuuden maita.
Iltalenkki on yhdeksän maita.

Koira pelastaa todella paljolta: koneella jumitukselta, hapenpuutteelta, liikkumattomuudelta.

Oksentelu/juoksut/sisälle tekeminen -
Kukapa näistä voisi olla iloinen? Riva oksentaa aika usein, koska ahmii ruokaansa. Varsinkin kotona, missä on viisi koiraa, ei ruualle suoda maisteluarvoa yhtään. Juoksut taas on ihan luonnollinen juttu, mutta ne saa tuon koiran ihan pölvästiksi. Sylissä kiehnätään, kaikki on ihanaa ja leluja pitää kahmia petiin ja hoivata. Sotkuista sitten puhumattakaan. Asuntolalla tyty kyllä hoiti mallikkaasti siivouspuolen, mutta kotona se leikkiessä sitten vähän jäi. Housuja en Rivalla ole pitänyt, toiset juoksut loppui nyt viikko sitten.

Sisälle tekeminen!! Riva on ilkeä, diiva, mur! Tuo neiti kun päättää, että häntä on syvästi loukattu, sisälle tehdään. Aamulla jos erehdyn vähän ääntä korottamaan kiireessä, saan olla varma että saan putsailla pissit lattialta takaisin tullessa. Kotona taas käytän koiran, ennen kuin lähden esimerkiksi moikkaamaan kaveria. Jälkeenpäin saan kuulla äidiltä, että Riva on tehnyt kahdet pissit heti lähdettyäni. Neiti nirppanokan mielenosoitustaktiikat ovat hyvin... ärsyttäviä.

Tunteiden luku +/-
Riva ilmentää hyvin voimakkaasti miun tunteita ympäristöönsä. Jos olen ärsyyntynyt, se osoittaa sen murinalla ja haukulla muille. Jos olen ahdistunut, Riva vahtii kahta kauheammin. Jos itkettää, se käpertyy omaan petiin tuijottelemaan minua, eikä tahdo tulla kosketuksi (ihan kuin minä).
Riva myös innostuu yhtä herkästi kuin minä, eli hypitään, pompitaan, haukahdellaan ja riemuitaan jos jotain kivaa tapahtuu.
Jos siis olen iloinen, koirakin on iloinen ja rento. Oon ehkä oppinut myös itsestäni asioita seuraamalla koiran reagtioita asioihin ja oppinut olemaan "rauhallisempi", vaikka ärsyttäisikin.

Ilmeikkyys +
Rivalla riittää ilmeitä! Se on ovela, lutunen, iloinen, innostunut, ärtynyt, alistunut, anova, leikkisä, hämmentynyt, pirteä, tylsistynyt... Näitä ilmeitähän riittää. Tämän postauksen kuvistakin näkee paljon tuon koiran eri ilmeitä. Pikkunen rakkaus pakkaus <3

Huh, tämmöisen sain nyt aikaan :) Blogin uutta banneria aloittelin tuossa tekemään, mutta en vielä saanut valmiiksi. Katsellaan milloin uuden ulkoasun saan tännekin aikaiseksi. Saisi nuo kuuttitytön kuvat päivitettyä! :D

"Seiso"

Aika uusien temppujen.

Riva on ollut upea pieni neitokainen enkä osaa kuin hämmästellä tuon älynlahjoja. Se hallitsee, niin halutessaan ja varsinkin herkkujen ollessa tarjolla, peruuttamisen, istumisen, paikallaan olon, maahan menon, odottamisen (esim. ovea avatessa, eri asia kuin paikka). Tässä ahkerasti harjoitellaan vierelle tuloa pidemmästä matkasta, kahdesta metristä se jo suurinpiirtein on hoksannut vasemman kyljen merkityksen :D

Ostin Saralta treeniliivin, mikä on kyllä mullistanut meidän kahden lenkkeilyn ihan totaalisesti. Lelu ja herkut kulkee nyt mukana joka kerta, sen kuin vain lähtiessä heittää liivin vaikka takin päälle. Tienvarressa, heppakentän tuntumassa (ei liian lähellä tietenkään) ja muutoinkin on kontaktia saatu luotua niin hyvin että ihan päätä huimaa. Parissa viikossa tuosta koirasta on kuoriutunut taas se miun pieni Riva, joka ehti karata kesällä jonnekin, kun aikaa sen kanssa tekemiselle ei löytynyt samalla lailla. Tai ei ainakaan tullut opeteltua mitään uutta, vaan toistettua samoja vanhoja.

Olen Rivan pentuajoista asti hämmästellyt sen erinomaista tasapainoilu kykyä. En ole millään meidän perheen koiralla nähnyt samanlaista tasapainoa, vaikka hurmureita ne nekin on. Ihan pentuna kävelin Rivan kanssa metsässä. Lähdin itse sitten tylsyyttäni tasapainoilemaan kaatuneen puunrungon päällä ja Riva, joka oli niin pieni vielä silloin, hyppäsi rungon päälle ja tassutteli miun perään ilman huolen häivää. Sain jopa napattua siitä videota, mutta muistitikkukätköni on Savonlinnassa.

Kerran myös lenkillä ollessa hihna sotkeentui takajalkojen ympäri ja kun kävin sitä ottamaan pois, käveli Riva varmaan pari metriä pelkästään etutassuilla! Hämmentelen tuon vauvan taitoja vieläkin.

Tänään sitten ajattelin ihan huvin vuoksi kokeilla, onnistuisinko saamaan Rivan seisomaan takatassuilla käskystä.

Tässä tulos:



Rivan kanssa temppua ei oltu harjoiteltu kertaakaan aiemmin. En ollut itse koskaan opettanut kyseistä temppua kenellekään. Kumpikin ollaan siis ihan vasta-alkajan saappaissa eikä tuo välttämättä ollut se paras tapa lähteä tätä temppua harjotuttamaan.

Ajatuksena oli kuitenkin, että Riva kiinnittäisi huomion herkkuun ja antaisin sitten luvan ottaa sen. Se olisi kuitenkin liian korkealla maasta otettavaksi, joten pitäisi nousta kahdelle tassulle sen saadakseen. Kun idea meni, todella nopeasti, läpi, yritin liittää mukaan käsiliikkeen (joka taas meinasi unohtua useammassakin välissä tehdä) ja pitää herkkua ylhäällä paikallaan. Videon viimeinen suoritus jäi tältä päivältä viimeiseksi ja onnistuneimmaksi. Siitä on hyvä jatkaa.

Mutta ei sitä naurun ja ilon määrää, minkä oma koira voi aiheuttaa pelkästään innostumalla uudesta tempusta. Tai innostumalla uudesta lelusta tai kaverista tai tai. Miun pieni Riva :)