"Seiso"

Aika uusien temppujen.

Riva on ollut upea pieni neitokainen enkä osaa kuin hämmästellä tuon älynlahjoja. Se hallitsee, niin halutessaan ja varsinkin herkkujen ollessa tarjolla, peruuttamisen, istumisen, paikallaan olon, maahan menon, odottamisen (esim. ovea avatessa, eri asia kuin paikka). Tässä ahkerasti harjoitellaan vierelle tuloa pidemmästä matkasta, kahdesta metristä se jo suurinpiirtein on hoksannut vasemman kyljen merkityksen :D

Ostin Saralta treeniliivin, mikä on kyllä mullistanut meidän kahden lenkkeilyn ihan totaalisesti. Lelu ja herkut kulkee nyt mukana joka kerta, sen kuin vain lähtiessä heittää liivin vaikka takin päälle. Tienvarressa, heppakentän tuntumassa (ei liian lähellä tietenkään) ja muutoinkin on kontaktia saatu luotua niin hyvin että ihan päätä huimaa. Parissa viikossa tuosta koirasta on kuoriutunut taas se miun pieni Riva, joka ehti karata kesällä jonnekin, kun aikaa sen kanssa tekemiselle ei löytynyt samalla lailla. Tai ei ainakaan tullut opeteltua mitään uutta, vaan toistettua samoja vanhoja.

Olen Rivan pentuajoista asti hämmästellyt sen erinomaista tasapainoilu kykyä. En ole millään meidän perheen koiralla nähnyt samanlaista tasapainoa, vaikka hurmureita ne nekin on. Ihan pentuna kävelin Rivan kanssa metsässä. Lähdin itse sitten tylsyyttäni tasapainoilemaan kaatuneen puunrungon päällä ja Riva, joka oli niin pieni vielä silloin, hyppäsi rungon päälle ja tassutteli miun perään ilman huolen häivää. Sain jopa napattua siitä videota, mutta muistitikkukätköni on Savonlinnassa.

Kerran myös lenkillä ollessa hihna sotkeentui takajalkojen ympäri ja kun kävin sitä ottamaan pois, käveli Riva varmaan pari metriä pelkästään etutassuilla! Hämmentelen tuon vauvan taitoja vieläkin.

Tänään sitten ajattelin ihan huvin vuoksi kokeilla, onnistuisinko saamaan Rivan seisomaan takatassuilla käskystä.

Tässä tulos:



Rivan kanssa temppua ei oltu harjoiteltu kertaakaan aiemmin. En ollut itse koskaan opettanut kyseistä temppua kenellekään. Kumpikin ollaan siis ihan vasta-alkajan saappaissa eikä tuo välttämättä ollut se paras tapa lähteä tätä temppua harjotuttamaan.

Ajatuksena oli kuitenkin, että Riva kiinnittäisi huomion herkkuun ja antaisin sitten luvan ottaa sen. Se olisi kuitenkin liian korkealla maasta otettavaksi, joten pitäisi nousta kahdelle tassulle sen saadakseen. Kun idea meni, todella nopeasti, läpi, yritin liittää mukaan käsiliikkeen (joka taas meinasi unohtua useammassakin välissä tehdä) ja pitää herkkua ylhäällä paikallaan. Videon viimeinen suoritus jäi tältä päivältä viimeiseksi ja onnistuneimmaksi. Siitä on hyvä jatkaa.

Mutta ei sitä naurun ja ilon määrää, minkä oma koira voi aiheuttaa pelkästään innostumalla uudesta tempusta. Tai innostumalla uudesta lelusta tai kaverista tai tai. Miun pieni Riva :)